Eteinen, last but not least

Sisätilojen viimeinen remontoimaton osa, pieni eteinen, sai odottaa päivitystä monta vuotta. Edes minun mielikuvitukseni ei tuntunut riittävän remontin suunnitteluun. Ilmeisesti Hannu sai tarpeekseen vihjailustani (lue nalkutuksesta) ja rykäisi remontin käyntiin muutama päivä ennen joulua. 

Pieneen tilaan on saatu mahtumaan ikkuna (entisellä ulkoseinällä), vesikiertoinen patteri, sähkökeskus ja oviaukot keittiöön, kuistille, kellariin ja vintille. Viides oviaukko suljettiin olohuoneen remontin yhteydessä, näin saimme ehjää seinäpinta-alaa sekä olohuoneeseen että eteiseen. 

Alkuvuoden aikana Hannu levytti ja maalasi seinät, paneloi katon ja listoitti eteisen kulmat ja reunat. Olimme jo aiemmin hankkineet lampun (samanlainen kuin kuistilla) ja muovimattoa, joka peittää myös kuistin lattian. Etsimme sopivaa kaapistoa ja lopulta, helmikuun puolivälin jälkeen, varasimme Jyskistä tarjouskaappikokonaisuuden, joka sopii leveydeltään millilleen eteisen pitkälle seinälle. Seinien levyttäminen peitti pienen ikkunan, josta tuli eteiseen valoa, toivottavasti kaapiston peili ja uusi lamppu tuovat riittävästi valoa pieneen tilaan.

Alakerta on taas kaaoksen vallassa. Haimme kaapisto-palapelin ja Hannu aloitti sen hikisen kasaamisen. Onneksi tällä kerralla ei ollut mittavirheitä, vaan kaappi sopii nippanappa sille tarkoitettuun tilaan. Säilytystilaa näyttää olevan tarpeeksi (jopa kaapin päällä tarvittaessa), silti ihmettelen, mihin saan kaikki, varsinkin jalkineet, mahtumaan. Pitää karsia ja luopua myös komuutista, peilistä ja rottinkilipastosta.  

Eteinen on vihdoin valmis! Ostimme kaapistoon vielä parit kankaiset säilytyskorit Clas Ohlsonin alesta. Lopuksi Hannu koteloi sähkökaapin kauniisti piiloon. Jäljellä on vielä tavaroiden siirto ja ylimääräisistä lipastoista luopuminen.

Asuintilat ovat nyt valmiit, ei edes listoja puutu mistään. Kesän aikana pitäisi raivata autotalli, kellari ja ullakko. Kaappien tyhjennystä olisi tehtävä jatkuvasti, että pääsemme vähemmällä, kun pistämme mökin joskus myyntiin. 

Kun eteisen ja kuistin välinen vanha ikkuna peitettiin eteisen puolelta, halusin säästää toisen puolen ja kiinnitin kartongille valokuvanäyttelyn matkakuvistani. Iltojen pimentyessä syksyllä kuvakollaasia valaisee pienten ledivalojen ketju.

Kuisti (vai veranta?)

Talomme kuisti (vai veranta, käytän kuulemma aina väärää termiä) on rakennettu jälkikäteen laajennuksen yhteydessä. Siinä ei ole ikinä ollut minkäänlaista lamppua, joten on ollut pakko kävellä eteiseen asti, ennen kuin saa valoa. Lamppu on siis hakusessa. Väliaikaisratkaisuksi ja tunnelman tekijäksi ostin 80 lampun valoverkon, jonka Hannu ripusti kuistin kattoon. Oi, siitä tuli hieno tähtitaivas! 

Mummu on joskus saanut käsiinsä keltaista maalia ja maalannut sillä eteisen seinät ja kuistin patterin. Kuisti on kaunista sormipaneelia, joka on tummunut vuosikymmenten aikana. Halusimme säilyttää sen ja Hannu-parka joutui taas maalaushommiin. Sähkömies veti piuhat kattoon ja saimme vihdoin lampun kuistin kattoon. Valoa tuo myös ulkovalaisimiin asennettu liiketunnistin.

Kun löysimme keittiöön hyvän muovimaton, olisi pitänyt ostaa samantien sitä myös eteisen ja verannan lattialle. Tarkoitus oli, että samaa mattoa on ulko-ovelta keittiön ikkunaseinään saakka. Kävi kuitenkin niin, että mallin tuotanto oli lopetettu heti sen jälkeen, kun ostimme sitä keittiöön. Bauhausista löytyi muovimattoa samankokoisella ruudutuksella, mutta materiaali ja väri on eri.

Vielä jäi pikkueteinen odottamaan remontti-innostusta ja varsinkin visiota, miten ratkaista talon pienimmän tilan ongelmakohdat; neljä oviaukkoa (viidennestä päästiin kun peitimme olohuoneen oviaukon), vesikiertoinen patteri, sähkökaappi ja entinen ulkoikkuna. Kaikki noin neljässä neliössä.

Muutto

Jo toukokuussa teimme ensimmäisen varsinaisen muuttokuorman, kun Jukan avustamina kannoimme (hissittömässä talossa) pesukoneen ja ruokapöydän peräkärryn kyytiin. Matkalla Vantaalle haimme Ikeasta puiset tuolit ruokapöydän ympärille. Ne sopivat erinomaisesti olohuoneen tunnelmaan. Yksi naapurin pojista auttoi pesukoneen siirtämisessä kylpyhuoneeseen. Hannu maalasi ruokapöydän jalat valkoisiksi. Pöydällä on kuitenkin pidettävä aina liinaa, kun Suvin kissa teki aikoinaan siihen jarrutusjäljet, joten koko pöytää ei kannata maalata.

Seuraavana lauantaina ajoimme Lohjalle ja pakkasimme peräkärryyn sohvan ja nojatuolit. Sisustussuunnitelmani meni taas uusiksi, kun kalusteet olivat liian massiivisia Vantaan talomme olohuoneeseen. Elämä (ja varsinkin sisustaminen!) olisi paljon yksinkertaisempaa ilman televisiota. Lohjan kodissani oli olohuoneen jokaisella neljällä seinustalla istumapaikkoja, kun ei ollut telkkaria rajoitteena. Lohjan koti alkoi näyttää autiolta kun keittiö ja olohuone oli tyhjennetty. Mutta totuus paljastui, kun avasin kaappien ovia; niin paljon tavaraa, aivan liian paljon tavaraa... Kaikki sanovat, että muutto on hyvä syy heittää turhaa tavaraa pois, mutta entä jos yläkaapeissa on laatikoittain matkapäiväkirjoja ja valokuvia? Kaksi ystävääni pöyristyivät jo siitä, kun kerroin hävittäneeni vanhat postikortit.

Vähitellen siirsin tavaroita kodista toiseen. Joulukoristeet ja -kyntteliköt menivät Vantaalle, seuraavaksi olivat vuorossa talvitakit, tyhjät lasipurkit ja pääsiäiskoristeet. Mihin ihmeeseen saan mahtumaan kaikki astiat?

Elokuussa Vantaan talon asuintilat olivat lähes valmiina. Oli aina vain vaikeampi jättää talo ja tekemättömät työt. Joka kerta kun menin Lohjalle, hoidin samalla käynnillä monta asiaa; bodypump, saunavuoro, parturi tai muuta asiointia, käynti äidin luona. Lohjan asunto alkoi pikku hiljaa tyhjentyä. Yllättäen tiesin, että näitä seiniä ei tule ikävä, vaikka olinkin ollut siellä onnellinen ja viihtynyt armaan hyvin. Kunhan saamme tavarat paikoilleen, tiedän pesiytyneeni uuteen, omaan kotiin. Silti minua sitoo Lohjalle vielä moni asia; äiti, siskot ja lapset perheineen.

Kutsuimme elokuisiin tupareihin ystäviämme, jotka olivat auttaneet meitä remontissa vuosien varrella (varsin lyhyt vieraslista, ei taida talkootyö olla enää muodissa). Uhkasin järjestää "Etsi viisi virhettä" -kisan. Ei riitä, sanoi Hannu. Lisäksi ajattelin pitää arpajaiset, joissa vieraat poislähtiessään voittaisivat joko leivänpaahtimen, silitysraudan, mikroaaltouunin, pölynimurin tai jotain muuta mitä meillä on tuplaten (tai triplaten).

Asumme hiljaisella alueella, mutta itse talo pitää omaa meteliään. Vintin raput ja lattiat narisevat kotoisesti, varsinkin kynnysten kohdalla. Vesikiertopumppu korisee omia aikojaan ja patterit kurluttavat, pitäisiköhän asialle tehdä jotakin? Lisäksi talo tuulettuu itsestään, kun ilmanvaihto toimii painovoimalla. Yön hiljaisuudessa hormien humina tuntuu siltä kuin istuisi nuotion vieressä kuuntelemassa liekkien aikaansaamaa ääntä.

Saimme Jukan avulla siirrettyä suurimman osan huonekaluistamme peräkärryyn ja Vantaalle. Kaikki paikat olivat sekaisin ja täynnä tavaraa. Loput tavarat mahtuivat yhteen kärrylliseen ja muutamaan autolastilliseen.

Elokuun viimeisen viikon asuin Lohjalla, kissavahtina kun Onnin porukat olivat lomamatkalla. Samalla tyhjentelin asuntoani ja pakkasin tavaroita. Teki jo mieli pistää silmät kiinni ja laatikoiden sisältöä tutkimatta heittää loput roskiin, tuskin niitä kukaan olisi kaivannut. Mutta minkäs teet omalle pihille minällesi? Naapurin opiskelijapojat saivat laatikollisen kahvikuppeja.

Ilmeisesti viimeinen muuttorutistus ja -siivous söi sen verran naista, että loppuviikosta oloni oli viluinen ja kurkku kipeä. Jätin isommat siivoukset ja siirtelin vain tavaroita paikasta toiseen, mikä sekin sai hien tursuamaan huokosista. Pakko viedä vielä ainakin yksi autolastillinen tavaraa Pelastusarmeijaan. Itselleen on turha mitään säästää, korkeintaan kerätä vinttiin astialaatikoita, jos vaikka joskus kelpaavat Tiitukselle tai Onnille. Tytöt kun ovat tunnetusti niin kranttuja...

Bauhausista löytyi varteenotettava vaihtoehto makuuhuoneen lampuksi. Jätin sen harkintaan ja ostin aulaan verhotangon. Siihen ehkä kelpaa entisen makuuhuoneen verhokappa. Viikolla sain raivattua muuttolaatikoita flunssan väsyttämillä voimillani sen verran, että aulassa oli jo lattia näkyvissä. Paljon ei tarvinnut heittää roskiin, jaoin tavaraa Pelastusarmeijaan, tyttärille, kavereille ja Sofian päiväkotiin. Yksi samanlainen rutistus täytyy vielä jaksaa tehdä, sen jälkeen pääsen siivoamaan kotiamme. Ehkä tämä jouluksi siistiytyy? Jos on aikaa, käyn vielä kerran kaiken läpi ja karsin turhat pois. Mitä teen laatikollisella reseptejä kun kuitenkin käytän aina vain omiani? Ja mihin ripustan taulut ja kaksi suurta peiliä, kun talossa on niin vähän ehjää seinäpintaa?

1.9.2009 meistä tuli virallisesti vantaalaisia.

Aula, kesäkuu - elokuu 2009

Aulan (ja samalla lähes koko alakerran) säilytystilat koostuivat kahdesta nurkkiin rakennetusta kaapista. Katossa oli näkyvissä joskus tapahtunut vesivuoto. Tila on turhan suuri, neliöitä olisi aikanaan kannattanut käyttää makuuhuoneisiin. Alunperin suunnittelin aulaan kirjastoa, mutta nykyään se toimii lähinnä läpikulkuna kylpyhuoneeseen, lasten leikkihuoneena ja pyykinkäsittelytilana.

Vaari kuoli helmikuussa, kevään aikana tyhjensimme kaapeista vaatteet ja liinavaatteet, joista veimme kaikki käyttökelpoiset Pelastusarmeijaan. Kesäkuussa Hannu sai aulan vanhat kaapit ja haltex-levyt purettua. Haimme Baukkarista kipsilevyjä, joita hän alkoi paukuttaa aulan seiniin.

Bauhausissa mietimme aulan tapetteja, jätimme ne kuitenkin ostamatta ja lähdimme kotiin mallipala mukana. Onneksi, sillä harkitsemamme sininen tapetti olisi ollut aivan liian sinistä. Ostimme aulaan Sanduddin helmenharmaata tapettia. Hannu kittasi ja hioi aulan seiniä ja aloitti makuuhuoneen lattialaminaattien asentamisen. 

Päätimme laittaa koko alakertaan lautakatot, Hannu alkoi kiinnittää kattoon paneelia, jonka joutui maalaamaan moneen kertaan valkoisella. Lattiaan tuli samaa laminaattia kuin makuuhuoneeseen.

Vantaan talossa alkoi elokuussa olla alakerta kunnossa, kaikki asuintilat olivat lähes valmiina. Jätimme eteisen ja verannan remontoimisen suosiolla myöhempään ajankohtaan. Tärkeintä oli saada Lohjan asunto tyhjäksi ja tavarat jollain konstilla asettumaan paikoilleen.

Hankimme Ikeasta samanlaiset kaapit mitä makuuhuoneeseenkin. Niihin mahtuvat kaikki siivoustarvikkeet, silityslauta ja rullapaperit. Siirsimme aulaan kirjahyllyn, äidin vanhan keinutuolin, tavernatuolit  ja Singerin ompelukoneen kukkapöydäksi. Verhoiksi ripustin Anni-mummun virkkaaman pitsikapan.

Makuuhuone, maaliskuu - lokakuu 2009

Hannu purki kahden pienen makuuhuoneen välisen seinän ja saimme kohtuullisen kokoisen makkarin, jossa on tilaa myös kaapistolle. Heitin vitsinä, että säilyttäisimme kaksi oviaukkoa, molemmille omat sisäänkäynnit. 

Remontti jatkui hitaasti takellellen. Putkimies lensi Lapin laduille pariksi viikoksi, hänen antamillaan ohjeilla Hannu irrotti makuuhuoneen kaksi vanhaa, kirkuvan värisiksi maalattua isoa patteria. Onneksi vaari oli jättänyt perinnöksi putkimiehen työkalunsa. 

Sähkömies kävi katkaisemassa huoneesta sähköt ja merkkasi samalla kattolampun, katkaisijan ja pistorasioiden paikat. Hannu sai seinät levytettyä ja aloitti niiden paklaamisen ja hiomisen. Edelleen on päättämättä, tuleeko seiniin tapettia vai maalia. Tapetilla saisi siistimmän lopputuloksen, mutta se myös maksaa. Maalilla löytyisi halutut sävyt helpommin, rahaa ei kuluisi niin paljon, mutta seinien epätasaisuus saattaa näkyä helposti maalin alta. Kattomateriaali on myös valitsematta. Kylpyhuoneessa ja keittiössä on lautaa, olohuoneessa säilytimme vanhan sormipaneelin. Vinttikamareissa on mdf-levyä, joka on helppo ja nopea asentaa, lopputulos on siisti, mutta tylsä. Kattolaudat pitäisi kuitenkin maalata kolmeen kertaan eikä talossa enää oikein löydy maalausverstaalle paikkaa, kun huoneet alkavat olla kunnostettuja eikä ulkonakaan vielä tarkene maalata. Annoin Hannulle luvan päättää, hänhän ne kuitenkin joutuu asentamaan. Taivas antoi meille lisää miettimisaikaa; kun meidän piti ennen Lohjalle lähtöä käydä hakemassa laudat/levyt peräkärryn kanssa, alkoi sataa räntää. Jätimme hakureissun pääsiäislauantaille, kun seuraavan kerran olemme Vantaalla. Hannu myös epäili, että täyspitkät laudat eivät mahdu ovista/ikkunoista, sekin täytyy vielä testata ennen kuin lähdetään ostoksille. Kättä väännetään myös niistä patterin rohjoista. Minä olen uusien, kevyempien ja helpommin puhtaana pidettävien pattereiden kannalla, Hannu haluaa säästää rahaa ja lupaa putsata ja maalata toisen malliksi. Se on niin iso, että taitaa yhteen huoneeseen riittääkin. Talossa on edelleen turhankin lämmin, joten aiomme hankkia kaikkiin pattereihin termostaatit.

Lauantaina pakkasimme Lohjalla auton täyteen; ruokia, astioita, puhtaita pyykkejä ja molempien fillarit, joista omani on menossa Tuusulaan keväthuoltoon. Heitimme kamat kotiin ja haimme Vantaan K-75:sta kattopaneelit makuuhuoneeseen. Siis lautaa, jostain sentään päästiin yhteisymmärrykseen. Ilma oli mitä ihanin, jätin Hannun pihalle sahaamaan lautoja ja tein itse pitkän lenkin. Sunnuntaina Hannu sai katon melkein paneloitua. Pikku mittavirhe; laudat loppuivat kesken, mutta niitä on joka tapauksessa haettava lisää kun samaa paneelia tulee aulankin kattoon. Pattereista vielä keskustellaan. Hannu päätti maalata paneelit (kolmeen kertaan) kun ne ovat jo paikoillaan, vaikka siinä menevätkin niskat nurin.

Sen jälkeen, kun Hannu antoi ymmärtää, että makuuhuoneen seiniin tulee tapettia, olen miettinyt värejä ja kuvioita. Se on selvä, että päätyseinään tulee väriä, mutta sävystä ei ole vielä kuin kalpea aavistus. Toinen päätyseinä jää kokonaan kaapiston taakse, sivuseiniä rikkovat ikkunat ja oviaukko. Vaikka muutamme 62 neliön kaksiosta lähes tuplasti suurempaan asuntoon, ei rintamamiestalosta tahdo löytyä ehjiä seiniä kaikille tauluilleni. Talo on sokkeloinen, huoneet pieniä ja kaikissa on ikkunoita ja oviaukkoja. Olohuoneeseen ja makkariin saimme lisää ehjää seinäpintaa piilottamalla molemmista yhden oviaukon. Makuuhuoneen yksi seinä saa olla kuvioltaan rankkakin, olen jo kyllästynyt edellisten asuntojeni hissutteluun. Kunhan ei ole niin psykedeelinen, ettei siellä saa nukutuksi. Vanhasta makuuhuoneesta muuttaa mukana taulut ja Intiasta tuodut silkkityynyt. Nekö minun pitää ottaa mukaan kun lähden tapetteja metsästämään?

Viikon päätteeksi pakkaan taas auton täyteen ja haen mukaani tapettien mallikirjoja. Mitä enemmän valinnanvaraa, sen vaikeampaa tuntuu olevan. Miten olisi vaaleanpunainen makuuhuone? 

Ja niinhan siinä taitaa käydä, että meille tulee VAALEANPUNAINEN makuuhuone. Päätyseinän tapetti on tummemman (marjapuuron) väristä kuviollista tapettia, sivuseinien tapetin väri on jotain vaaleanpunaisen ja lilan väliltä. Voi, siitä tulee ihana! Kun näytin Anna-Kaisalle puhelimestani kuvaa päätyseinän tapetista, tämä yritti pitää pokkansa; "Oho! Onpa kasaria". Seuraavaksi lähden etsimään verhokangasta tapetinpala mukanani. 

Viikonlopun aikana Hannu sai makkarin katon valmiiksi ja sivuseinät tapetoitua. Kuviotapetti on tilaustavaraa, sitä joudumme odottamaan pari päivää. Minä jatkoin haravahommia ja Sofiakin kävi kyläilemässä. Kyselin häneltä synttärilahjatoivomuksia ja tyttö toivoi hauvoja. Monta hauvaa; isihauva, äitihauva ja hauvalapsia. Vaaleanpunaisia ja ruskeita. 

Sain fillarini huollosta ja terveiset, että moottoripyörään sopiva suihkutettava öljy ei ehkä ole paras vaihtoehto fillarin ketjuihin... Hain tilaustapetin ja Hannu pääsi perjantai-iltana laittamaan sitä makuuhuoneen seinään. Tuli hieno! (Luvalla sanoen vähän pornahtava...)

Palasin Lohjalle ja kangaskauppias pisti koko verhosuunnitelmani uusiksi. Ei mitään roosaa tyykiä, sitä väriä on jo ihan riittävästi. Onneksi tässä on aikaa miettiä, eihän lattiakaan ole vielä valmis.

Makuuhuoneen remontti seisoo paikoillaan ennen putkimiehen käyntiä. Häntä odotellessa Hannu tyhjensi vesikierron ja talo on taas kylmillään. Onneksi aurinko paistaa päivisin. Kunhan makkarin patteri on paikoillaan, on vuorossa lattialaminaattien asennus ja kaapiston kokoaminen. Tarkoitus oli säästää toinen ovi, kunhan siitä saadaan irti karmea vihreä maali. Ostimme kuumailmapuhaltimen ja lähtihän se maali pois, mutta sen alla oleva pinta on niin huonossa kunnossa, ettei pelkkä lakkaaminen auta. En haluaisi alakertaan maalattuja ovia, kun muutkin jäljelle jäävät ovat koivuvaneria. Nyt harmittaa, ettemme sittenkin säästäneet makuuhuoneen toista ovea, joka jätettiin uuden seinän ja tapetin alle. Talon kaikki sisäovet ovat eri kokoa, joten ylimääräisiksi jääneitä ovia ei voi hyödyntää muissa huoneissa.

Sunnuntaina tarkistimme vielä Ikean suunnittelusivulle päivittämämme makuuhuoneen kaapistosuunnitelman ja lähdimme lista mukana kauppaan. Hävytöntä! Osa nettisivun tarjoamista tuotteista oli jo poistunut tuotannosta ja suunnitelmamme meni uusiksi. Siis lisää kompromisseja. Keräsimme peräkärryn täyteen lastulevylaatikoita ja päätimme noutaa aulan kaapistot toinen kerta.

Krakovan reissuni aikana Hannu oli saanut makuuhuoneen kaapit kasaan ja aulan seinät tapetoitua. Onneksi tulin takaisin, ennen kuin kaappien ovet menivät väärinpäin ja kahvat vääriin kohtiin (siitäkin huolimatta, että olin jättänyt sekä kirjallisen että kuvallisen ohjeen).

Heinäkuu

Vihdoin voin alkaa siirtää vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita Lohjalta ja vinttikamareista makuuhuoneeseen. Verhot ja ovisysteemi on edelleen päättämättä. Hannu oli hakenut Ikeasta myös aulan kaapit, annoimme niiden olla toistaiseksi paketissa.

Ja ihme tapahtui; yhdeksän vuotta olen valittanut takapihalle ruostuvasta, paikalleen maatuvasta lumilingosta, ja nyt se vihdoin lähtee kaatikselle. Samalla kyydillä poistuu joukostamme vaarin vanha pesukone. Marjojenpoiminnassa tulee sama tunne kuin tavaroita kaapeista tyhjentäessä; vaikka kuinka poimit niitä, ikinä ne eivät lopu. Hannu ahkeroi sisällä ja aulan remontti etenikin vauhdilla, enää puuttuu listoja ja kaapit. Makuuhuone alkaa olla siivousta ja verhoja vailla vamis.

Onni ja Ilona käyvät kylässä ja Onni haluaa jäädä yöksi. "Missä sinä meinaat nukkua?" hän kysyy Hannulta kun tämä tulee töistä. Mummun vieruspaikka vintissä on jo varattu.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna olisi ollut tarjolla kaljakelluntaa Keravanjoella, Ankkarockia ja Etnofestivaaleja. Mutta meillä on aikaa vain remontille. Haimme Baukkarista lisää listoja ja verhotangot makuuhuoneeseen.

Hannu sai makuuhuoneen ja aulan niin valmiiksi, että minä pääsin siivoamaan. Nyt tarvitaan sänky!

Samalla kun kävimme Lohjalla Onnin 4v-kakkukahvilla, haimme sängyn. Tarkoitus oli tuoda muutakin makuuhuoneen kalustoa Vantaalle, mutta meidän voimamme eivät riittäneet lipaston kantamiseen kolme kerrosta. Sänky asettui mukavasti uuteen kotiinsa ja tilaakin jäi vielä runsaasti. Vintissä nukumme aina verhot auki, nyt tuntui oudolta olla verhoitta maan tasalla, joten kaivoin kaapin kätköstä vanhat valkoiset pitsiverhoni ja ripustin ne väliaikaisesti verhotankoihin. Tulipas romanttista!

Kävimme Tikkurilan Kaihdinkulmassa tilaamassa mittojen mukaan sälekaihtimet makuuhuoneen ja aulan ikkunoihin. En enää halua lisää pölyä kerääviä, lasin päälle asennettavia puukaihtimia. Samalla harkitsimme paljeovea makuuhuoneen oviaukkoon, mutta jätimme senkin mietintään, on sen verran tyyris hankinta.

Onni tuumasi, että makuuhuoneen lautakatossa olevat (oksan)reiät ovat vintissä asustavan oravaperheen aikaansaannoksia. 

Emme hankkineet makuuhuoneeseen paljeovea, vaan ripustin verhotankoon Anni-mummun virkkaamat pitsiverhot. Ne antavat tarvittaessa näkösuojaa, jos talossa on vieraita.

Lokakuu: Makuuhuone on valmis!

Makuuhuoneen päätyseinän tapetti valikoitui Kristiina Lehtosen taulun värien mukaan. Siitä syystä huoneesta tulikin romanttisen roosa. Jotain muuta kuin edellisen asuntoni askeettisuus.

Tapetti: Boråstapeter "Moment Art", Lohjan Värisilmä
Kattopaneelit: K75 Vantaa
Lattialaminaatti, listat, koristetyynyt, kattolamppu ja verhotangot: Bauhaus
Verhokangas: Lohjan Tyyki ja Tuoli

Ehdimme nukkua 12 vuotta 120cm runkopatjalle, ennen kuin ostimme kunnon sängyn.

Olohuone, heinäkuu 2008 - kevät 2009

Maanantai-iltana kun tulin mattopyykiltä, Hannu soitti ja tiesin jo äänensävystä odottaa huonoja uutisia. Matkan varrella on saanut tottua vanhan talon vinoihin seiniin, kalteviin lattioihin, isoisänaikaisiin sähkövirityksiin, lämmityssysteemiin ja putkistoihin. Nyt oli olohuoneen vanhan muovimaton alta löytynyt vettä. Ei auta muu kuin repiä lattia auki, selvittää vuodon alkulähde (!) ja tarkistaa, saako korjauksen kotivakuutukseen, kuten olohuoneen nurkkaan aikoinaan rakennetun, vuosia pois käytöstä olleen vessan vesivahingon korjaaminen saatiin. Hannu jätti saunavuoron väliin ja pysyi koko viikon tiiviisti Vantaalla irrottamassa lattialautoja ja kosteita puruja. Kuvittelimme, että selviämme olohuoneessa katon maalaamisella ja pintojen uusimisella, helppo nakki. Näköjään tämäkin pitää mennä vaikeimman kautta. 

Remonttirehkiminen korjaa satoa; Hannu jäi viikon sairauslomalle potemaan olkapään limapussintulehdusta ja kipeää selkäänsä. Hoidoksi kortisonia ja täyslepoa.

Perjantaina minua odotti Vantaalla olohuone, jonka lattia on osittain purettu; kosteat laudat ja purut on kaivettu esiin ja osa seinästäkin on paljaana. Vakuutustarkastaja tulee käymään maanantaina.

Remontti syö miestä. Ja varsinkin naista. Ketuttaa.

Vakuutusyhtiön lähettämät remppareiskat kävivät seuraavalla viikolla purkamassa olohuoneen lattiaa ja seinää ja mittaamassa kosteutta. Nyt siellä pörrää kuivaaja 2-3 viikkoa. Voi vain arvata, mitä se tekee sähkölaskulle! 

Marraskuu 2008

Hannu oli viikolla maalannut olohuoneen katon (kolmeen kertaan!) valkoiseksi. Nyt oli vuorossa palapelin tekoa, eli vinojen seinien levyttäminen.

Joulukuu 2008

Palasimme arkeen; menimme Bauhausiin katsomaan sälekaihtimia ja kukkalautoja, mitään kuitenkaan ostamatta. Aina löytyy uusia vaihtoehtoja ja lisää mietittävää; tehdäänkö olohuoneen verhot paksummasta puuvillasta, ne voi tarvittaessa vetää eteen näkösuojaksi, vai ilmavasta valkoisesta kankaasta (jota alun perin ajattelin), joka vaatii sälekaihtimet? Hannu jäi kolmen kuukauden vuorotteluvapaalle (jälkikäteen ajatellen aivan liian lyhyt aika). Hän sai olohuoneen listoitettua ja tapetoitua. Listoja oli laitettava kaikkiin nurkkiin, kun minä halusin raitatapettia ja seinät ovat vinot.

Isäni joutui Lohjan sairaalaan tutkimuksiin. Jätin Hannun viimeistelemään olohuoneen pattereita ja lähdin Bauhausiin ostamaan sälekaihtimia. Lattiaan valitsimme laminaattia, joka on sävyltään samaa kuin keittiön tasot.

Vuodenvaihteen vietimme uudessa olohuoneessamme.
Tapetti Sanduddin "Isoäidin aikaan" 

Tammikuu 2009

Puolivalmis talo, asuntovelkaa ja ainainen kiire. Toivottavasti tämä vuosi tuo mukanaan vähän rauhallisempaa elämää (siihen en taida uskoa itsekään) ja aikaa olla enemmän ipanoiden kanssa.

Loppiaiseksi saimme Onnin ja Ilonan vanhempineen vieraiksemme Vantaalle. Ennen heidän tuloaan siivosin olohuoneen ja levitimme lattialle talon vanhan, ison maton. Huone näytti heti enemmän asutulta, vaikkei vielä ihan valmis olekaan. Sisustamaan ja kalustamaan pitäisi ruveta heti kun intoa ja aikaa löytyy.

Vapaallani kävin Lohjalla kangaskaupassa ja sain monta ideaa olohuoneen verhoiksi. Lupasin palata takaisin tapettipala mukanani. Annoin periksi vanhojen puisten verhotankojen säästämiseksi, kunhan ne hiotaan ja maalataan valkoiseksi. (Vaari vielä viimeisillä voimillaan sanoi, että säästäkää edes verhotangot.)

Yritimme hahmottaa (kertakäyttömukien avulla) olohuoneeseen tulevien kattovalaisimien ja pistorasioiden paikkoja, jos sähkömiehellä sattuisi olemaan viikolla aikaa käydä talossamme. Teimme yhteisen päätöksen, että siirrämme kevään kuluessa ison ruokapöytämme Lohjalta Vantaalle ja ostamme siihen tuolit Ikeasta. Nyt täytyykin järjestää kaikki kutsut alkuvuoteen, niin kauan kuin Lohjan kodista vielä löytyy istumapaikkoja...

Olen jo vuosia haikaillut vuorotteluvapaasta, että olisi vihdoinkin aikaa harrastaa, levätä ja reissata. Aikaa auttaa lapsia ja olla lastenlasten kanssa. No nyt sitä aikaa tulee olemaan yllin kyllin (vaan ei rahaa), kun minut tänään irtisanottiin. 35 vuotta työhistoriaa takana; ei mitään merkitystä! Onhan tästä toki sekin hyöty, että kahdeksan vuoden ravaaminen Lohjan ja Vantaan välillä ja kahden huushollin siivoaminen loppuu väkisinkin, kun joudun luopumaan työsuhdeasunnostani. Hopihopi Hannu, nyt talo äkkiä muuttokuntoon!

12. helmikuuta jäin kokonaan pois töistä. Ajattelin viettää ensimmäisen virallisen "vapaapäivän" Lohjalla siivoten, mutta sainkin paljon mukavampaa ohjelmaa; Sofian päiväkodissa oli avoimet ovet ja prinsessapäivä. Tiara tukkaan ja menoksi! 

Perjantaiaamuna lähdin Hannun kyydillä Vantaalle. Kävin lenkillä ja iltapäivällä sain seurakseni sähkömiehen. Nyt on lamput paikoillaan ja olohuone kynnyksen viimeistelyä vailla valmis.

Verhoihin olen todella tyytyväinen.

http://www.tyykituoli.fi/ 

 Joulun vietimme perheen kesken uudistetussa kodissamme.

Olohuone jouluasussa.

Ja kesäasussa.

Tyttöjen huone (isompi vinttikamari), syksy 2008

Kylpyhuone odotti laattamiestä. Jotain tehdäkseen Hannu tyhjensi yläkerran "tyttöjen huoneen" ja aloitti katon eristämisen ja seinien levyttämisen. Säästääksemme rappukäytävän seiniä levyt oli taas pilkottava pieniksi ennen niiden siirtämistä yläkertaan.

Tähänkin huoneeseen tuli lattiaan tarjouslaminaattia ja kattoon MDF-listaa. Löysin K-Rauta 75:n alennusmyynnistä Sanduddin Isoäidin aikaan –tapettia juuri sopivan määrän vinttikamarin seiniin. Tapettipala mukana löytyi sävyyn sopivaa verhokangasta Kodin1:stä.

Lokakuussa Hannu tapetoi yläkerran "neidonkammaria", josta tulee avara ja valoisa. Pitääkin alkaa miettiä sisustusta. Marraskuussa hän jatkoi listojen laittoa, minä en vieläkään päässyt tekemään loppusiivousta joten tyydyin keittiöhommiin. Maanantaina Hannu haki Ikeasta valitsemani 3-osaisen Pax Birkelandin ja alkoi koota lastulevyistä kaapistoa.

Seuraavana perjantaina teimme treffit Petikkoon ja kävimme taas katsomassa ruokailuryhmiä. Sopivaa ei löytynyt, ja päätimmekin siirtää asian tuonnemmaksi. Olohuone menee joka tapauksessa pian remonttiin, joten ei ole järkeä täyttää sitä tällä hetkellä tarpeettomilla tavaroilla. Hannu oli saanut isomman vinttikamarin melkein valmiiksi ja kaapiston kasaan. Sähkömies oli asentanut valaisimen kattoon ja lukuisia pistorasioita lattianrajaan. Lauantai-iltapäivä kului vinttikamaria siivotessa, pyyhin kaikki pinnat kostealla. Aivan oikein; Sanduddin tapetti kestää senkin.

Hannu oli yksin saanut siirrettyä Ainon vanhan peilipöydän yläkertaan. Ripustin verhot vinttikamariin; sekin on nyt (patterin hiomista ja maalaamista vailla) valmis ja siirsimme futonimme sinne.

Kylpyhuone (syksy 2008)

Toiveissa oli saada kylpyhuoneremontti käyntiin syyskuussa. Laatat löytyivät Bauhausista ja ilmeisen kilpailukykyiseen hintaan, vaikka Hannu taas totesikin, että rouvalla on hyvä, mutta kallis maku. Kävimme nauramassa Laattapisteen hinnoille, ilmankos parkkipaikalla oli vain uusia Audeja ja Bemareita.

Teimme taas rautakaupoissa vertailevaa tutkimusta. Emme tulleet yhtään viisaammiksi, mutta saimme joitakin kaluste-vaihtoehtoja karsittua pois. Haluaisin jotain tavanomaisesta poikkeavaa, mutta kiire ja kalliit hinnat saavat meidät luultavasti tyytymään tarjouskalusteisiin. Iltapäivällä alkoi kylppärin tyhjennys. Pesukoneen ja lavuaarin kannoimme kevyesti ulos, valurauta-ammeen jaksoimme siirtää juuri ja juuri aulaan asti. Pytty ja suihku jäävät toistaiseksi paikoilleen, mutta pian meidän on pakko siirtyä kokonaan Lohjalle, kunnes kylpyhuone on (ties koska?) käyttökunnossa. Todella harmillista, ettei Hannu saanut vuorotteluvapaata tähän saumaan. Teimme vielä tarkistusmittauksia, jotka aikaansaivat ovien paukuttelua ja valitsemamme vessanpytyn vaihtamisen toiseen malliin. Pieni tila ja valurautaviemäri asettavat omat rajoitteensa kalustamiseen. Laattamies ja putkimies alkavat työnsä viikonlopun jälkeen, sähkömies kun muilta kiireiltään ehtii.

Syyskuun alussa kylpyhuoneremontti pyörähti käyntiin. Maanantai-iltana Vantaan kotimme oli jo ilman vessaa ja suihkua. Laattamies soitti ja kertoi tekevänsä parhaansa, vaikka kylpyhuoneen seinissä onkin muutaman sentin heitto. Löytyyköhän tästä talosta yhtään suoraa kulmaa? Taitaa olla totta mitä yhdessä kolumnissa kirjoitettiin; vanhaa taloa remontoidessa vatupassin voi unohtaa työkalulaatikon pohjalle. 

Toiveeni toteutui; perjantaina, 12.9. syntyi Onnin odotettu pikkusisko Lohjalla. Mahtava ajoitus, sillä tämä oli viimeisiä viikonloppuja, jotka vietämme Lohjalla pitkään aikaan. Lähdin puolenpäivän aikaan Onnin kaveriksi jotta isi pääsi mukaan synnytykseen. Poika kävi kierroksilla eikä meinannut millään mennä päiväunille, lopulta hän nukahti tulevan pikkusiskonsa pinnasänkyyn. Illalla kohotimme kirsikkaliköörillä vaaleanpunaiseksi värjätyt kuoharimaljat uudelle tyttärentyttärelle.

Surffailimme netissä etsien kylppärikalusteita ja Lontoon majoituksia, tämä remontti alkaa pikku hiljaa vaatia pientä rentouttavaa reissua. Onneksi saimme kutsun Bromarviin sienimetsään vielä tälle kuulle, kun olemme Vantaalla ilman vessaa ja suihkua.

Jotta remonttimiehemme pääsee jatkamaan töitään, ostimme seinälaatat ja -boordit, saumauslaastit ja vesieristeet. Kiertelimme taas katsomassa vessanpyttyjä, allaskaappeja, altaita, hanoja ja suihkuseiniä. Näiden ostaminen jäi ainakin seuraavaan viikonloppuun, kun emme taaskaan osanneet päättää mitään. Jos joku ei heti natsaa, en arvaa mitään ostaakaan. Näyttää siltä, että kylpyhuoneestamme on tulossa varsin perinteinen, mutta joutuuhan sitä katsomaan vuosikausia.

Onneksi meillä on Lohjalla toinen koti, johon paeta remonttia. Lauantaina ajoimme heti aamusta Vantaalle hakemaan peräkärryn ja ostimme loputkin kylpyhuonetarvikkeet; vessanpytty, allas, allaskaappi, peilikaappi, hanat, suihku ja suihkuseinämä. Baukkarista vähän lisää laattoja ja laastia. Huonojen alennusten jälkeen rahaa kului toistatuhatta. Kävin "prinsessakylvyssä" kuohuviinin ja kynttilöiden kera, kun amme oli vielä käytössä

Hannu ja remppareinot saivat ammeen siirrettyä pihalle. No, nyt se on sitten siinä. Ehkä lyön tulpan kiinni ja käyn sateiden jälkeen kylvyssä, kun ei suihkua ole. Sähkömiehemme ehdotti, että päästäksemme vähillä päällivedoilla, pesukoneen pistorasia laitetaankin kattoon. Siihen ei taida pesukoneen johto kuitenkaan riittää (puhumattakaan minun pituudestani). Turhaan olen moittinut miesten esteettisen silmän puutetta; laattamies oli laittanut boordit oikein päin, joten kylpyhuoneen seiniä kiertävät palmut eivätkä variksenvarpaat.

Olin toivonut, että kylpyhuone tulisi valmiiksi syyskuun aikana. Tarkoitus oli viettää osa lomaviikostamme Vantaalla remonttipölyjä siivoten, pihahommia tehden ja lähteä sieltä Ljubljanaan. Mutta onnettomien viivästysten vuoksi kylppäri ei ole vieläkään valmis. Mahtoiko tämä aiheuttaa sen, että Hannu jäi sairauslomalle korkean verenpaineen takia? Onneksi hänelle vihdoin viimein löytyi sijainen, joten hän voi aloittaa kolmen kuukauden vuorotteluvapaansa lokakuun loppupuolella, ehkä ne paineetkin siitä kevenevät. Nyt olimme pakotetut viettämään kaiken vapaa-ajan Lohjalla, mutta olihan minulla tilaisuus tavata uutta vauvaa useammin.

Ihanaa, meillä on sisävessa!

Vantaan talossamme oli vessanpytty ja suihku asennettu paikoilleen. Valmiista kylpyhuoneesta ei silti voi vielä puhua, sillä remonttisotkujen siivoamisen lisäksi on liitettävä putket myös lavuaariin ja bidéhen, paneloitava katto, asennettava suihkuseinä ja patteri, tehtävä ikkunan- ja ovenpielet sekä kynnys, kytkettävä lattialämmitys ja tuuletus, noin niin kuin alkuun.

Otimme peräkärryn mukaan ja haimme Bauhausista kattopaneelit, samalla palautimme ylimääräiset seinälaatat. Kävimme K-Raudassa vaihtamassa peilikaapin ovet oikeanlaisiin. Edelleenkin on ostamatta valaisimet, naulakot ja muu tilpehööri. Näkösuoja ikkunaan pitää keksiä, tällä hetkellä näkyvyyttä naapuriin estää vanha pöytäliina. Mihin laitamme wc-paperirullan, kattoonko roikkumaan (pirkkaniksi eli sukkahousuilla)?

Kun kuurasin saumauslaasteja pois aulan puhki kuluneista lattialaudoista, kävi mielessä, että minulle olisi riittänyt se 3h, k, s jostain uudehkosta rivitalosta Lohjalta. Siivota pitää jatkuvasti, mutta kun lattiat ovat puhtaat, voimme kulkea sisällä jo sukkasillaan. Kuinkahan monta kertaa seinät pitää pestä, ennen kuin laatat ovat puhtaat? Kauppareissun jälkeen Hannu viritti bidén ja putket paikoilleen, nyt lavuaariakin voi jo käyttää eikä hampaita tarvitse pestä enää keittiössä.

Sähkömies toi meille painavan kassin lamppuesitteitä ja -kirjoja. Ei löytynyt mieleistä valaisinta kylppäriin. Tässä on matkan varrella tehty jatkuvasti kompromisseja, sillä vanhan talon mittasuhteet, käytännöllisyys ja hinta ovat sanelleet pitkälti lopputulosta. Alun alkaen toivoin kylpyhuoneeseen reilun kokoista allaskaappia, sen päälle malja-allas, seinälle pelkkä peili ja sivuille lamput. Ja sain perussetin altaineen ja peilikaappeineen. Kohta joudun tyytymään vielä loisteputkeenkin... 

Hannu aloitti vuorotteluvapaansa kadottamalla avaimensa. No, olihan siitä se hyöty, että avaimia etsiessään hän löysi muutaman päivän hukassa olleen hiomakoneen (lenkkarit ovat edelleen kateissa). Perjantaina oli havaittavissa stressin alasajoa; kiukuttelimme vuoron perään ja saimme riidan aikaiseksi turhastakin. Viikonloppuna etsimme taas kylpyhuoneeseen lamppuja rautakaupoista ja keittiömyymälöistä. Yllättäen löysin sopivat Novartin esitteestä, joka oli lojunut keittiön pöydällä kuukausikaupalla. Törkeän hintaiset! Hannu aloitti kylppärin ikkunanpielien tekemisen ja osti ikkunaan puisen sälekaihtimen. Entisen patterin asentamisessa ilmeni ongelma, joka ilmeisesti ratkeaa vain vaihtamalla patteri toiseen. Olohuone muuttui verstaaksi, siellä on tilaa maalata ja kuivattaa kattopaneeleita. Kylppärin katon panelointi ja lattialämmityksen sekä ilmanvaihdon asentaminen odottavat vielä sähkömiehen käyntiä.

Marraskuussa kylpyhuoneesta puuttui enää patteri, varsivalaisimet ja naulakot. Spotit katossa antavat mukavan yleisvalon ja lattialämmitys tuntuu ihanalta jalan alla

Laatat, kattopaneelit: Bauhaus
Kalusteet, hanat: K-rauta Vantaanportti
Sälekaihdin: KodinYkkönen