Kuisti (vai veranta?)

Talomme kuisti (vai veranta, käytän kuulemma aina väärää termiä) on rakennettu jälkikäteen laajennuksen yhteydessä. Siinä ei ole ikinä ollut minkäänlaista lamppua, joten on ollut pakko kävellä eteiseen asti, ennen kuin saa valoa. Lamppu on siis hakusessa. Väliaikaisratkaisuksi ja tunnelman tekijäksi ostin 80 lampun valoverkon, jonka Hannu ripusti kuistin kattoon. Oi, siitä tuli hieno tähtitaivas! 

Mummu on joskus saanut käsiinsä keltaista maalia ja maalannut sillä eteisen seinät ja kuistin patterin. Kuisti on kaunista sormipaneelia, joka on tummunut vuosikymmenten aikana. Halusimme säilyttää sen ja Hannu-parka joutui taas maalaushommiin. Sähkömies veti piuhat kattoon ja saimme vihdoin lampun kuistin kattoon. Valoa tuo myös ulkovalaisimiin asennettu liiketunnistin.

Kun löysimme keittiöön hyvän muovimaton, olisi pitänyt ostaa samantien sitä myös eteisen ja verannan lattialle. Tarkoitus oli, että samaa mattoa on ulko-ovelta keittiön ikkunaseinään saakka. Kävi kuitenkin niin, että mallin tuotanto oli lopetettu heti sen jälkeen, kun ostimme sitä keittiöön. Bauhausista löytyi muovimattoa samankokoisella ruudutuksella, mutta materiaali ja väri on eri.

Vielä jäi pikkueteinen odottamaan remontti-innostusta ja varsinkin visiota, miten ratkaista talon pienimmän tilan ongelmakohdat; neljä oviaukkoa (viidennestä päästiin kun peitimme olohuoneen oviaukon), vesikiertoinen patteri, sähkökaappi ja entinen ulkoikkuna. Kaikki noin neljässä neliössä.