Remonttifilosofiaa 2008

Tässä talossa on hyvä henki; tunnen että täällä on oltu onnellisia. Eikä kukaan edesmenneistä ole kuollut kotona.

"Vaikka maailma ja jutut joskus mättää, en yhteistä eloamme tahtoisi jättää.
Joskus muuttovalmis on tää torppa, sen ymmärtää jopa Saimaan norppa!
Totta se lienee, aikaa se vienee vaan pidetään pokkaa, ei saada hernettä nokkaa.
Läpi harmaan kiven jos on onnea hiven, vien meidät perille sinne, vaan en tiedä minne!"
Runon ja suven päivänä (2007), Hannu

"Isä neuvoi aina, että poika, älä ainakaan osta vanhaa puutaloa. Se on kaikkein huonoin sijoitus."
Markku Toikka

"Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle."
Matt. 7:25

"Huomattavan suuri osa väestöstämme on asuntoratkaisussaan päätynyt omakotitaloon. Tämä asutusmuoto heijastaa vertauskuvallisesti suomalaisen luonteen perusominaisuuksia, vapautta ja riippumattomuutta. Olkoon talo itse rakennettu tai oston kautta tullut omistukseen, antaa se puuhaa ja askartelua jatkuvasti. Puutarhan- ja ympäristönhoito on tässä näkyvintä toimintaa. Tämä on kuitenkin jo katsottava virkistykseksi."
Suomen omakotiasutus (Kirjaseppä Oy 1971)

Tämä tuntuu menevän jo veriin. Ei sellaista rautakauppaa tai myymälää, missä katse ei etsisi jotain remonttiin tarvittavaa tai muuten ”uuteen kotiin” sopivaa. Joku Glorian sisustus-numero ei niinkään kiinnosta, enemmänkin TM Rakennusmaailma, vaikken porakoneista tai sahoista mitään ymmärräkään. Jo vuosia kokoamani remontti- ja ideakansio paksuuntuu, samoin kansio johon kerään remontin aikaisia kuitteja ja laskukopioita. Pankkitili vain pienenee... Töissä on kohta koossa rakenna ja remontoi -ryhmä, yksi jos toinenkin työkaverini joko remontoi vanhaa asuntoaan tai rakentaa kokonaan uutta (jälkimmäinen tuntuu joskus omalta kannalta katsoen järkevämmältä ratkaisulta). Loputkin innostuvat kuunnellessaan meidän vertailevan kokemuksiamme ja alkavat suunnitella pikkuremppaa (joka kuitenkin karkaa käsistä, eikä jää niin pieneksi, sanokaa minun sanoneen).

Yksi insinööri jo kehui, että minusta on kohta kehittymässä alan ammattilainen. Se nyt oli liioiteltua kohteliaisuutta, mutta olen ainakin oppinut vertailemaan laatua ja hintoja. (Ammattisanasto; it’s all Greek to me.) Juuri tilasin keittiöön haluamani Tarkettin muovimaton, jonka hinta kalleimmillaan oli yli 23€/neliö + toimituskulut, edullisimmillaan 19,90€/neliö sisältäen toimituskulut. Tämä selvisi kolmella soitolla, ehkä jostain olisi löytynyt samaa mattoa vielä edullisemmin, mutta otin huomioon myös rautakaupan läheisen sijainnin, peräkärryllähän se matto on sieltä haettava. Sitä minä jaksan ihmetellä, että joku muovimatto on monta kertaa kalliimpaa kuin tarjouslaminaatti (vintin kirsikkalaminaatti 5,50€/neliö).

Mielenkiinnolla seuraan Kodin Kuvalehden toimittajan Ulla Ahvenniemen perheen rakennusprojektia. Ihan samoissa mietteissä liikumme; hintoja on pakko vertailla ja ehkä laadustakin tai omista mieltymyksistä on tingittävä näinä korkeiden korkojen ja kalliiden rakennustarvikkeiden aikoina.

Omiin suosikkeihini lisäsin Bullerby-blogin. Kiinnostavaa tarinaa kuvien kera, vaikka me emme mitään siirrettävää hirsitaloa itse kasaakaan.

Tuon em. blogin innoittamana surffailin netissä etsimässä Ullamaija Hännisen kirjaa "Kauhalla ja vasaralla". Lehdistä olen lukenut Markku Toikan ja vaimonsa remontoimasta Korppoon torpasta, mutten tiennytkään että Hänninen on tehnyt tarinasta kirjan. Reseptejä & remonttia, mainio yhdistelmä! Siinäpä hyvä syntymäpäivälahja Hannulle. Kirjaa ei löydy kustantajalta, ei kirjakaupoista, ei nettikaupoista eikä Lohjan kirjastosta. Kummallista, ettei noinkin suositusta kirjasta ole otettu uusintapainosta. Lohjan pääkirjastosta tulee vinkki, että se löytyy Vihdistä.

Kotivinkki-lehti antaa ohjeita, miten jaksaa remontin keskellä:
- ota asiat huumorilla (yritetään, yritetään, mutta joskus on paras lähteä yksin lenkille ettei mene tappeluksi)
- pidä vapaapäiviä ja -iltoja esimerkiksi puutarhassa lekotellen (pidettiin kesän aikana yksi, etukäteen sovittu remonttivapaa viikonloppu pois kotoa, se tuli tarpeeseen, mutta muuten on huono omatunto jos vähän laiskottelee)
- myös lapset voivat osallistua joihinkin hommiin (meidänkö lapset?)
- ota kaaoksesta paljon valokuvia (sitä on kyllä tehty oikein urakalla, ja kuvakansioista vasta itsekin näkee, miten paljon olemme saaneet aikaiseksi)

"Päivän työt nyt loppu on, viimein pääsen lepohon. Luokses sinne kaipaan nyt kun talo taas on hiljennyt. Hyvää yötä rakkaimpani, huomenna taas nähdään, hani!"
Hannu 1.12.2008

Ulkohommia

Talomme ennen ulkomaalausta ja terassia

Hannun isän vielä eläessä maalasimme talon pienen ystäväjoukon avustamina. 

Iloinen talonomistaja, juhannus 2005

Kesällä 2006 aloitimme terassin teon. Alun perin oli tarkoitus tehdä vain pieni aamukahvittelupaikka, jossa olisi tilaa lastenlasten vauvanvaunuille. Otin lukuisia kuvia ja maksimoin terassin koon olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tämäkin remontti eteni samaa kaavaa; minä suunnittelin ja Hannu teki. Vaarikin ehti nauttia terassilla istumisesta, kun ei enää sen pidemmälle jaksanut.

Terassintekoa kesällä 2006

Kesällä 2007 pihalta kaadettiin muutama koivu. Moottoripyöräkauden avaus siirtyi taas viikolla, sillä viikonloppu kului mullanlevitystalkoissa. Onneksi Merja ja Tomi ehtivät auttamaan meitä, muuten olisimme vieläkin lapioimassa. 

Perjantaina tärähti 36 kuutiota multaa tontille, hyvä ettei saatu kuorma-autoa kaupanpäällisiksi kun se jymähti kiinni saviseen maahan. Sää suosi sunnuntaina, kun neljän hengen haballa levitimme multakasat etupihalle jotenkuten tasaiseksi nurmikonalustaksi. Aika loppui kesken ja ruohonsiementen levitys jäi väkisinkin jollekin arki-illalle. "Pihasuunnitelmamme" etenee takaperin. Ensin levitetään multa ja sitten vasta mietitään reunakiviä, käytäviä ja pihatietä... Persii edellä puuhun kuten kaikessa muussakin menemme.

Aurinkoiset kesäpäivät olivat meidän ansiota; sateet loppuivat heti, kun pihalle oli kylvetty 10 kiloa Suvi-nurmikkoa. Hannu löysi kellarista sangollisen kanankakkaa, jonka levitin nurmikolle ennen kastelua. Toivoin hajun pitävän loitolla varpuset, jotka olivat vallanneet pihamme. Omenapuussa oli vain yksi omena, luumuja ei tullut senkään vertaa. Edelliskesänä tuo vaivainen Valkeakuulas tuotti 50 omenaa, Hannu teki niistä hyvää viiniä.

Työviikon päättyessä ajoin Vantaalle katsastamaan nurmikkomme. Se näytti lähinnä pälvikaljuiselta rairuoholta. Voikukat kyllä viihtyivät hyvin, niille annoin kyytiä lauantaina. Viikonloppuna pääsin vihdoin tekemään sitä, mitä varten alun perin suunnittelin terassimme; nauttimaan aamukahvit auringonpaisteessa. Hannu aloitti terassin kaiteen maalaamisen valkoiseksi, pikku hiljaa se alkaa näyttää siltä miltä pitääkin. Haimme kesäkukat, istutin ne terassin ruukkuihin, piha saa vielä odotella sitä mahdollista nurmikkoa.

Nurmikkoa näkyvissä?

Seuraavana viikonloppuna ajoin kaupan kautta "mökille", jossa Hannu oli juuri saanut nurmikon leikattua. Nyt se jo näyttää ihan oikealta nurmikolta. Linnut olivat tänäkin kesänä hoitaneet puolestani punaiset viinimarjat, minulle jäi poimittavaksi vain mustat, eikä niitäkään kovin paljon ollut viime keväisen oksastamisen jäljiltä. Valkeakuulas (se yksi ainoa omena) oli kasvanut komeasti, kirsikat alkoivat jo punertua. Hoidin terassin kukat, Hannu jatkoi sokkelin pinnoittamista. Siitä tulee itse asiassa aika hieno, sävyltään siniharmaa joka sopii rännien väriin (kunhan Hannu ei maalaa niitä punaisiksi kuten uhkasi).

Projektit lisääntyvät sitä mukaa kun yksi homma tulee hoidettua. Nyt katselimme laajennusosan tiiliseinää sillä silmällä, että se istuisi taloon paremmin laudoitettuna tai ainakin maalaamalla se samalla värillä kuin lautaseinät. Tiilien maalaamisesta minä tosin en ole koskaan kuullutkaan.

Klapintekoa kesällä 2007

Viikonloppu kului omakotitaloasujien (tässä tapauksessa vain -omistajien) puuhissa; pihahommia, marjojen hyytelöimistä, siivoamista, matonpesua, pihakalusteiden kunnostusta, voikukkien kitkemistä (niitäkin sitkeämpiä ovat nokkoset, joista yritän päästä eroon etteivät pienet vieraat polta itseään), sokkelin pinnoitusta ja aluskatteen laudoittamista. Vaari yritti välillä tarjota päivänlehtiä tai jotain mielenkiintoista tv-ohjelmaa, mutta eihän tänne lepäämään ole tultu. Nahkatakkini kulki auton kyydissä edestakaisin. Turhaan, ei ollut aikaa mp-ajeluille. 

Kesä 2007

Iltaisin grillailimme takapihalla. Vähän kun karsisi kaupungin korkeita koivuja, niin aurinko paistaisi meille pitempään. Hannu aloitti koivupölkkyjen halkosouvin, ilmeisesti minä saan tehdä niistä sievät pinot. Talkooväkeä ei kehdata kutsua, kohta ei kukaan enää tule meille kyläilemään kun joka kerta joutuu haalarihommiin.

Perjantaina ajoin töistä suoraan Vantaalle. Neljän ruuhkat + kaupassa käynti verottivat yhteensä lähes kaksi tuntia! Pitäisikö sittenkin harkita Vantaalle muuttoa? Lauantaina kävimme Hondalla Keravan valkosipulifestivaaleilla, sadekuuro pakotti ajamaan melko pian takaisin. Hannu jatkoi klapien tekoa ja katon aluskatteen maalaamista (”ota nyt se kuva niin kauan kuin uskallan olla täällä tikkailla”). Minusta ei ollut juurikaan hyötyä, sillä klapien lopullinen sijoituspaikka on vielä koivupöllien peitossa, joten pidin seuraa ja tarjoilin virvokkeita.

Ikkunanpielet maalattu keväällä 2008

Lähtiessämme toukokuun (2008) alussa Indonesiaan luumupuu oli kukassa ja lempikukkani kielot vasta aloittivat kukintaansa pihan perällä. Kun palasimme kuukauden kuluttua kotiin, kukat olivat kukkineet ja pelkäsin hallaöiden vieneen sadon, mutta pelkoni oli onneksi turha. Omenia, luumuja, kirsikoita ja marjoja näyttää tulevan runsaasti. Terassi oli siitepölyn ja koivunsiementen peitossa, nurmikko oli kasvanut lähes polvenkorkuiseksi. Poissaollessamme Jokke oli maalannut ikkunanpielet valkoisiksi sisältä ja ulkoa. Siivous- ja viimeistelytyöt jäävät meidän hoidettavaksi. Talon ilme ei ole enää niin synkkä ja varsinkin sisältä näyttää kauniilta, olohuone on muuttunut varsinaiseksi kesähuoneeksi valoisuudellaan.

Hankittuamme uuden öljynpolttimen ja Ouman-lämmönsäätimen talossa on vihdoin tasalämpöistä (19-21 astetta), sen ollessa lähes 60 vuotias. Säästö näkyy öljylaskuissa. Ostimme myös muovitallin takapihalle, autotalli kun on edelleen täynnä romua. Siinä oli hyvä maalata vanhoja ovenkarmia ja keittiöntuoleja, jotka halusimme säästää. Kesällä 2011 Hannu rakensi toivomani roskiskatoksen. Kesällä 2013 tontilta kaadettiin lisää turhia puita, joten meillä oli taas kahden hengen risu- ja klapitalkoot.

Tiivistetty remonttipäiväkirja

Syksyllä 2004 appivanhempani ehdottivat, että ostaisimme Vantaan kiinteistön nimiimme. Minä mietin pitkään, olinhan peruslohjalainen ja kaikki perheenjäseneni asuivat Lohjalla. En ollut koskaan ajatellut itseäni omakotitaloasujana, rivitalo asumismuotona tuntui omimmalta; vain pieni piha hoidettavana, isommat pihatyöt ja remontit olisivat jonkun muun vastuulla. Vaikka olimme usean vuoden ajan seilanneet Lohjan ja Vantaan väliä, ei minulla ollut Hannun, hänen perheensä ja lähinaapureiden lisäksi siellä muita tuttuja.

Kiinteistön sijainti on erinomainen, kaikki palvelut ovat lähellä ja julkinen liikenne on varsin toimiva. Pitkään harkittuani suostuin talokauppaan, mutta yksi ehto minulla oli; vaatimuksestani edes osa vintin, kellarin ja autotallin romuista kuskattiin kaatopaikalle. Tuntui, ettei sitä ennen ollut mitään raskittu heittää pois, jäljelle jääneistä rakennustarvikkeistakin osa oli säästetty.

Allekirjoitimme talokaupat syksyllä 2004. Jätimme Hannun vanhemmille elinikäisen asumisoikeuden ja jatkoimme itse asumista Lohjalla. Lähes kaikki viikonloput vietimme Vantaalla, nukuimme vinttikamarissa ja pidimme huolta vanhuksista, talosta ja pihasta. Vanhempien kunnon huononnuttua Hannu vietti usein myös arkiöitä Vantaalla.

Hannun vanhempien rakentama rintamamiestalo valmistui 1949. Talon lisäosa tuli valmiiksi 1973. Siihen tuli aula, kaksi pientä makuuhuonetta, kylpyhuone ja autotalli. Entinen sisävessa jäi tuolloin pois käytöstä ja toimi lähinnä siivouskomerona. Talon ikkunat ja katto uusittiin 1980-luvulla. Talo oli terve, mutta sisäremonttia ei ollut tehty, joten meitä odotti iso pintaremontti ja tilojen päivitys nykyaikaan. Remontilla ei onneksi ollut mikään kiire, pikku hiljaa keräsin kansioon remontti- ja sisustusideoita. Minulla oli selkeä visio; toiveena oli huvilamainen, valoisa asunto perinteitä kunnioittaen, mutta käytännöllisyydestä tinkimättä. Ihanne olisi ollut, jos olisimme saaneet taloon pienen puuhellan, takan ja saunan, mutta näistä kaikista minun oli luovuttava. Hormi ei ollut enää kunnossa ja piippukin oli purettu kattoremontin yhteydessä.

Hannun äiti kuoli keväällä 2005. Aloitimme vintin rappukäytävän remontoimisen. Sen seinät olivat raakalautaa, mikä ei tuntunut häiritsevän alkuperäisasukkaita lainkaan. Kirkkaina kevätpäivinä laudanraoista näkyi auringonpaiste. Hannu lisäsi eristeitä ja rakensi vinokaton alle ovellisen varastotilan matkalaukuille, rinkoille, moottoripyörävarusteille ja muulle harvemmin käytössä olevalle tavaralle. Hannulle olisi kelvannut edullisempi pinnoite, minä halusin seiniin helmipaneelia ja senkin valkoiseksi maalattuna. Luonnonvaloa saimme rappukäytävään, kun Hannu pyynnöstäni puhkaisi verannan seinään pienen ikkunan.

Mummun hautajaisten aikoihin huomasimme, että vanha vessa oli vuotanut vettä lattiarakenteisiin. Purimme koko vessan pois ja lattialaudat puruineen vaihdettiin kuiviin. Kesällä pidimme ulkomaalaustalkoot pienen ystäväjoukon avustamana. Säilytimme talon tummanpunaisen ulkovärin. Vintin rappukäytävän remontti eteni pikku hiljaa. Rappukäytävän seinistä ja katosta tuli valkoinen, raput putsattiin ja maalattiin vaaleansinisiksi, lattiaan tuli tarjouslaminaattia. 

Kesällä 2006 aloitimme terassin teon. Alun perin oli tarkoitus tehdä vain pieni aamukahvittelupaikka, jossa olisi tilaa lastenlasten vauvanvaunuille. Otin lukuisia kuvia ja maksimoin terassin koon olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tämäkin remontti eteni samaa kaavaa; minä suunnittelin ja Hannu teki. Vaarikin ehti nauttia terassilla istumisesta, kun ei enää sen pidemmälle jaksanut.

Alkuvuodesta 2007 vintin rappukäytävän remontti oli vihdoin valmis. Keväällä osa tontin koivuista kaadettiin, sillä ne imivät maasta kaiken kosteuden ja teettivät muutenkin turhaa haravointia. Kannot rouhittiin pois ja lapioin hakkeen tontin harvojen hedelmäpuiden ja marjapensaiden juurille. Tilasimme 36 kuutiota multaa, jonka levitimme nurmikolle kahden ystävämme avustuksella. Pihasuunnittelu oli kokonaan tekemättä, mutta päätimme jättää sen myöhemmäksi ja keskittyä nyt nurmikon, puiden ja pensaiden hyvinvointiin. Tontin kulmassa on pieni ”metsikkö”, joka saa villiintyä vapaasti. Se peittyy keväisin kieloihin ja siellä viihtyvät myös nurmikolta pois siirretyt rhododendronit. Kun saimme alkukesällä nurmikon kylvettyä, sateet loppuivat tykkänään. Kastelimme nurmikkoa ahkerasti, mutta parhaimmillaankin se näytti pälvikaljuiselta rairuoholta. Hannu pilkkoi koivupölkkyjä haloiksi, joilla itsellämme ei ollut mitään käyttöä. Hän aloitti myös haljenneen sokkelin paikkauksen ja pinnoittamisen. Kesän aikana huollatimme öljypolttimen, jota ei toiveistani huolimatta vielä uusittu.

Sen verran remontti otti jo tässä vaiheessa voimille, että Hannu jäi sairauslomalle korkean verenpaineen vuoksi ja minä valvoin öitä miettien, mihin me, kaksi viisikymppistä, olemme ryhtymässä. Lohdutin itseäni, että on paras edetä pala kerrallaan, mihinkäs tässä on kiire.

2008

Hannu aloitti pienemmän vinttihuoneen remontoimisen. Siitä tulisi sininen ”poikienhuone”. Helmikuussa Hannun isä nukkui pois. Hautajaisten jälkeen tyhjensimme kaapit. Marttojen Viro-keräykseen lähtivät vanhusten hyväkuntoiset vaatteet, muut tavarat jaoimme ystäville, tuttaville ja Pelastusarmeijaan. Itsellemme säästimme joitakin astioita ja huonekaluja.

Pyysimme ensimmäiset tarjoukset keittiö- ja kylpyhuoneremontista. Hannu harjoitteli vintin pikkukamarissa tapetointia ja se tuli kevään kuluessa valmiiksi. Teimme budjetit keittiön ja kylpyhuoneen osalta emmekä halunneet juurikaan ylittää niitä. Viidennen keittiötarjousneuvottelun jälkeen teimme tilauksen, joka oli muuttunut matkan varrella moneen kertaan niin kalustemallin, värin kuin mittojenkin osalta. Purimme keittiötä niin paljon kuin ehdimme ja lähdimme kuukaudeksi Indonesiaan. Reissumme aikana Hannun serkku kävi maalaamassa ikkunapuitteet sisältä ja ulkoa valkoisiksi. Lopputulos kirkasti talon ilmettä huomattavasti ja teki huoneet valoisimmiksi. Kun tulimme kesäkuun alussa sunnuntaina kotiin, maanantaina pihaamme toimitettiin keittiökalusteet ja tiistaina kodinkoneet. Ne oli kaikki kannettava sisään suojaan, valmiiksi tyhjennettyyn olohuoneeseen.

Keittiöön tuli rutkasti lisää valopisteitä ja pistorasioita. Jostain kummallisesta syystä halusin keittiöön ruututapettia ja olohuoneeseen raitaa. Hannu oli kauhuissaan; näin vanhassa ja näillä materiaaleilla rakennetussa talossa kaikki lattiat ja seinät ovat vinot, ja rouva haluaa raitaa ja ruutua. Minä pidin pääni, enkä ole katunut. Hannu tapetoi keittiön seinät niistä kohdista, mitkä jäisivät näkyviin kaappien ympäriltä. Kaksi seinistä maalattiin vaaleankeltaisiksi. Hioimme ja maalasimme vanhat ovenpielet. Ostimme keittiön ilman asennusta ja pestasin vävykokelaani asentamaan kaappeja. Häntä uskaltaa sentään simputtaa koko viikonlopun verran. Jukka ehti kiireiltään apuun vasta heinäkuussa, siihen asti meillä toimi kesäkeittiö; grillasimme ulkona ja tiskasimme astiat kylpyammeessa. Keittiö valmistui heinäkuun lopulla, siitä tuli juuri niin kaunis kuin suunnittelinkin. Lattian muovimattoon olimme myös tyytyväisiä, ikkunaan ripustin äidinäitini tekemästä pitsilakanasta äitini ompelemat verhot.

Lähetin useita tarjouspyyntöjä kylpyhuoneen remontista, mutta kaikilla firmoilla tuntui olevan liikaa töitä ja hinnat olivat huimat. Päätimme tehdä sen omin voimin tutun sähkö-, laatta- ja putkimiehen avustamina. Olohuoneen vanhat patterit vaihdettiin uusiin ja Hannu aloitti seinien levyttämisen. Kun vanhaa muovimattoa irrotettiin, sen alta tihkui vettä. Yksi patterin liitoksista oli jäänyt kiristämättä ja se vuoti vettä maton alle. Remontti pistettiin jäihin ja kuivuri hurisi 2-3 viikkoa olohuoneessa. Elokuussa Hannu jäi sairauslomalle olkavarren tulehduksen vuoksi. Voimat ja hermot alkoivat olla vähissä. 

Kiertelimme rautakauppoja etsien laattoja, hanoja, kalusteita ja posliineja kylpyhuoneeseen. Minä kasasin takapihalla klapeja ja tein herukoista hyytelöä. Hannu laittoi viinin käymään runsaasta omenasadosta. Tyhjensimme kylpyhuoneen ja koska olimme ilman suihkua ja vessaa, vietimme viikonloputkin Lohjalla. Lokakuun alkuun mennessä kylppäri oli kattopaneeleita ja siivousta vailla valmis.

Hannu aloitti kolmen kuukauden vuorotteluvapaansa, sai kylpyhuoneen ja yläkerran ”tyttöjenhuoneen” valmiiksi ja siirtyi olohuoneeseen uurastamaan. Viikonloppuisin kiertelimme rautakauppojen lisäksi myös huonekaluliikkeitä. Kun mieleistä ruokailuryhmää ei tuntunut löytyvän, päätimme säilyttää vanhan, jatkettavan ruokapöytäni ja ostaa sen ympärille uudet tuolit Ikeasta.

2009

Aloin suunnitella olohuoneen sisustusta. Peitimme yhden oviaukon, että saimme lisää ehjää seinää. Vaikka muutamme kaksiosta lähes kaksi kertaa isompaan taloon, sen huoneet ovat pienet ja seinät niin rikkonaiset, ettei kaikille tauluilleni löydy paikkaa. Verhovinkkejä kyselin Lohjan Tyyki ja Tuolista. Suostuin säästämään vanhat, mäntypuiset verhotangot kun Hannu lupasi maalata ne valkoisiksi. Merkkasimme maalarinteipillä olohuoneen lattiaan ruokapöydän paikan ja kohdistimme lamppujen sijaintia teippaamalla kertakäyttömukeja roikkumaan ”pöydän” yläpuolelle. Näin päädyimme kolmeen melko pienikokoiseen lamppuun, jotka hankimme Ikeasta.

Hannun vuorotteluvapaa päättyi. Olohuoneen remontti valmistui maaliskuussa, seuraavaksi oli vuorossa makuuhuone. Kahden pienen makuuhuoneen väliseinä purettiin ja toinen oviaukko suljettiin pois käytöstä. Toinen patteri sai myös lähteä, toinen säästettiin ja maalattiin valkoiseksi. Minä sain taas päättää materiaalit ja värit. Talon sisustus on pääosin hillitty ja vaaleasävyinen, makuuhuoneen päätyseinään halusin enemmän väriä. Tapetti valikoitui olemassa olevien taulujen perusteella. Tämänkin huoneen kattoon asennettiin lautapaneelia, joka maalattiin valkoiseksi. 

Kevään aikana siirsin tavaroita vähän kerrallaan Lohjalta Vantaalle. Makuuhuoneesta tuli omaksikin yllätykseksi romanttisen roosa! Päätyseinän tapetti on kuviollinen, vähän retromainen. Taulut tulevat hyvin esille, kun tausta ei ole puhtaan valkoinen. Elämässä oli onneksi muutakin kuin remontti, sen vastapainoksi matkustelimme, teimme pihatöitä, kävimme konserteissa ja teatterissa, tapasimme ystäviä ja perheenjäseniä.

Kesällä oli vuorossa aulan remontti. Tila on tavallaan turha, mutta toimii ”kirjastona”, lasten leikkipaikkana ja hoidan siinä pyykkihuollon. Vanhat komerot purettiin ja niiden tilalle ostimme Ikeasta kaapit siivousvälineille. Siirsimme Lohjalta olohuoneen ja keittiön huonekalut Vantaalle.

Syyskuun 1. päivä meistä tuli virallisesti vantaalaisia ja osa-aikainen etäsuhteemme päätyi yhteisen, oman katon alle. Vielä on paljon tekemistä, mutta asuintilat olivat valmiit. Remonttiväsymys iski meihin molempiin ja keskityimme kodin- ja pihanhoitoon. 

Verannan remontti valmistui vasta jouluksi 2010. Kirkastimme tummuneet helmipaneelit valkoisella maalilla ja kattoon asennettiin lamppu, jota siinä ei ole koskaan vielä ollut. Eteisen remontin jätämme suosiolla ensi kesään. Se on talon pienin, mutta hankalin osa ja vaatinee ulkopuolista suunnitteluapua. Siihen pitäisi saada säilytystilat ulkovaatteille ja jalkineille, mutta ongelmia tuottavat neljä oviaukkoa (viides sentään poistui kun suljimme eteisestä olohuoneeseen johtavan oven), ikkuna, patteri ja sähkökeskus.

Paljon muutakin on vielä tekemättä. Tontilla on jäljellä rakennusoikeutta, jonka ehkä hyödynnämme myöhemmin rakentamalla autokatoksen ja ulkovaraston. Kun autotalli on joskus tyhjennetty, siihen on mahdollisuus rakentaa pieni sauna. Kellariakin pitäisi siivota ja rakentaa hyllyt säilykkeille ja kotiviineille. Sitten joskus…

Remonttiin on kulunut noin 30.000 euroa. Olemme pysyneet budjetissa, johtuen paljon siitä, ettei Hannun työlle ole laskettu mitään rahallista arvoa. Vanhat huonekalut saivat luvan kelvata, ostimme vain uudet ruokapöydän tuolit, yöpöydät ja tv-tason. Verhot ja suurin osa lampuista oli myös aika vaihtaa uusiin. Kodinkoneita meillä oli lähes kaikkia tuplasti; jääkaapit, pakastimet, pyykinpesukoneet, mikroaaltouunit, imurit, leivänpaahtimet jne. Niitä jaoimme lapsille, ystäville ja kierrätykseen.

Lopputulokseen olemme todella tyytyväisiä, talosta tuli meidän näköisemme ja minustakin on tullut varsinainen kotihiiri. Jälkiviisaasti ajatellen joitakin asioita olisi voinut tehdä toisinkin. Vanha talo asettaa omat vaatimuksensa ja kompromisseja oli pakko tehdä. Eniten ongelmia tuottivat talon vinot seinät, mutta listoilla saa ihmeitä aikaan.