Ulkohommia

Talomme ennen ulkomaalausta ja terassia

Hannun isän vielä eläessä maalasimme talon pienen ystäväjoukon avustamina. 

Iloinen talonomistaja, juhannus 2005

Kesällä 2006 aloitimme terassin teon. Alun perin oli tarkoitus tehdä vain pieni aamukahvittelupaikka, jossa olisi tilaa lastenlasten vauvanvaunuille. Otin lukuisia kuvia ja maksimoin terassin koon olemassa olevien mahdollisuuksien mukaan. Tämäkin remontti eteni samaa kaavaa; minä suunnittelin ja Hannu teki. Vaarikin ehti nauttia terassilla istumisesta, kun ei enää sen pidemmälle jaksanut.

Terassintekoa kesällä 2006

Kesällä 2007 pihalta kaadettiin muutama koivu. Moottoripyöräkauden avaus siirtyi taas viikolla, sillä viikonloppu kului mullanlevitystalkoissa. Onneksi Merja ja Tomi ehtivät auttamaan meitä, muuten olisimme vieläkin lapioimassa. 

Perjantaina tärähti 36 kuutiota multaa tontille, hyvä ettei saatu kuorma-autoa kaupanpäällisiksi kun se jymähti kiinni saviseen maahan. Sää suosi sunnuntaina, kun neljän hengen haballa levitimme multakasat etupihalle jotenkuten tasaiseksi nurmikonalustaksi. Aika loppui kesken ja ruohonsiementen levitys jäi väkisinkin jollekin arki-illalle. "Pihasuunnitelmamme" etenee takaperin. Ensin levitetään multa ja sitten vasta mietitään reunakiviä, käytäviä ja pihatietä... Persii edellä puuhun kuten kaikessa muussakin menemme.

Aurinkoiset kesäpäivät olivat meidän ansiota; sateet loppuivat heti, kun pihalle oli kylvetty 10 kiloa Suvi-nurmikkoa. Hannu löysi kellarista sangollisen kanankakkaa, jonka levitin nurmikolle ennen kastelua. Toivoin hajun pitävän loitolla varpuset, jotka olivat vallanneet pihamme. Omenapuussa oli vain yksi omena, luumuja ei tullut senkään vertaa. Edelliskesänä tuo vaivainen Valkeakuulas tuotti 50 omenaa, Hannu teki niistä hyvää viiniä.

Työviikon päättyessä ajoin Vantaalle katsastamaan nurmikkomme. Se näytti lähinnä pälvikaljuiselta rairuoholta. Voikukat kyllä viihtyivät hyvin, niille annoin kyytiä lauantaina. Viikonloppuna pääsin vihdoin tekemään sitä, mitä varten alun perin suunnittelin terassimme; nauttimaan aamukahvit auringonpaisteessa. Hannu aloitti terassin kaiteen maalaamisen valkoiseksi, pikku hiljaa se alkaa näyttää siltä miltä pitääkin. Haimme kesäkukat, istutin ne terassin ruukkuihin, piha saa vielä odotella sitä mahdollista nurmikkoa.

Nurmikkoa näkyvissä?

Seuraavana viikonloppuna ajoin kaupan kautta "mökille", jossa Hannu oli juuri saanut nurmikon leikattua. Nyt se jo näyttää ihan oikealta nurmikolta. Linnut olivat tänäkin kesänä hoitaneet puolestani punaiset viinimarjat, minulle jäi poimittavaksi vain mustat, eikä niitäkään kovin paljon ollut viime keväisen oksastamisen jäljiltä. Valkeakuulas (se yksi ainoa omena) oli kasvanut komeasti, kirsikat alkoivat jo punertua. Hoidin terassin kukat, Hannu jatkoi sokkelin pinnoittamista. Siitä tulee itse asiassa aika hieno, sävyltään siniharmaa joka sopii rännien väriin (kunhan Hannu ei maalaa niitä punaisiksi kuten uhkasi).

Projektit lisääntyvät sitä mukaa kun yksi homma tulee hoidettua. Nyt katselimme laajennusosan tiiliseinää sillä silmällä, että se istuisi taloon paremmin laudoitettuna tai ainakin maalaamalla se samalla värillä kuin lautaseinät. Tiilien maalaamisesta minä tosin en ole koskaan kuullutkaan.

Klapintekoa kesällä 2007

Viikonloppu kului omakotitaloasujien (tässä tapauksessa vain -omistajien) puuhissa; pihahommia, marjojen hyytelöimistä, siivoamista, matonpesua, pihakalusteiden kunnostusta, voikukkien kitkemistä (niitäkin sitkeämpiä ovat nokkoset, joista yritän päästä eroon etteivät pienet vieraat polta itseään), sokkelin pinnoitusta ja aluskatteen laudoittamista. Vaari yritti välillä tarjota päivänlehtiä tai jotain mielenkiintoista tv-ohjelmaa, mutta eihän tänne lepäämään ole tultu. Nahkatakkini kulki auton kyydissä edestakaisin. Turhaan, ei ollut aikaa mp-ajeluille. 

Kesä 2007

Iltaisin grillailimme takapihalla. Vähän kun karsisi kaupungin korkeita koivuja, niin aurinko paistaisi meille pitempään. Hannu aloitti koivupölkkyjen halkosouvin, ilmeisesti minä saan tehdä niistä sievät pinot. Talkooväkeä ei kehdata kutsua, kohta ei kukaan enää tule meille kyläilemään kun joka kerta joutuu haalarihommiin.

Perjantaina ajoin töistä suoraan Vantaalle. Neljän ruuhkat + kaupassa käynti verottivat yhteensä lähes kaksi tuntia! Pitäisikö sittenkin harkita Vantaalle muuttoa? Lauantaina kävimme Hondalla Keravan valkosipulifestivaaleilla, sadekuuro pakotti ajamaan melko pian takaisin. Hannu jatkoi klapien tekoa ja katon aluskatteen maalaamista (”ota nyt se kuva niin kauan kuin uskallan olla täällä tikkailla”). Minusta ei ollut juurikaan hyötyä, sillä klapien lopullinen sijoituspaikka on vielä koivupöllien peitossa, joten pidin seuraa ja tarjoilin virvokkeita.

Ikkunanpielet maalattu keväällä 2008

Lähtiessämme toukokuun (2008) alussa Indonesiaan luumupuu oli kukassa ja lempikukkani kielot vasta aloittivat kukintaansa pihan perällä. Kun palasimme kuukauden kuluttua kotiin, kukat olivat kukkineet ja pelkäsin hallaöiden vieneen sadon, mutta pelkoni oli onneksi turha. Omenia, luumuja, kirsikoita ja marjoja näyttää tulevan runsaasti. Terassi oli siitepölyn ja koivunsiementen peitossa, nurmikko oli kasvanut lähes polvenkorkuiseksi. Poissaollessamme Jokke oli maalannut ikkunanpielet valkoisiksi sisältä ja ulkoa. Siivous- ja viimeistelytyöt jäävät meidän hoidettavaksi. Talon ilme ei ole enää niin synkkä ja varsinkin sisältä näyttää kauniilta, olohuone on muuttunut varsinaiseksi kesähuoneeksi valoisuudellaan.

Hankittuamme uuden öljynpolttimen ja Ouman-lämmönsäätimen talossa on vihdoin tasalämpöistä (19-21 astetta), sen ollessa lähes 60 vuotias. Säästö näkyy öljylaskuissa. Ostimme myös muovitallin takapihalle, autotalli kun on edelleen täynnä romua. Siinä oli hyvä maalata vanhoja ovenkarmia ja keittiöntuoleja, jotka halusimme säästää. Kesällä 2011 Hannu rakensi toivomani roskiskatoksen. Kesällä 2013 tontilta kaadettiin lisää turhia puita, joten meillä oli taas kahden hengen risu- ja klapitalkoot.